Olen nyt noudattanut kuukauden "terveysdieettiäni" ja paino on pudonnut 5 kg, mitä en olisi kyllä halunnut koska olin jo ennestään erittäin hoikka, nyt olen sairaalloisen laiha. Jos paino tästä vielä putoaa niin pakko analysoida uudelleen onko dieetissäni mitään järkeä.

Kontrollikäynnillä selvisi että olen tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa eikä minulla ole Crohnin tautia mutta valitettavasti minulla on (tai oli) krooninen paksusuolentulehdus josta kuitenkaan ei pysty 100% varmasti sanomaan onko se krooninen ennen kuin se puhkeaa uudelleen. Lääkäri suositteli Asacol -lääkkeen syömisen jatkamista mutta en suostu syömään mitään lääkkeitä ennen kuin on ihan pakko joten kiitos Jumalalle en syö nyt mitään lääkkeitä. Terveyteni ja elämäni yleensäkin on täysin Jumalan armon varassa. Luovutin elämäni n. 4 v. sitten täydellisesti Jumalalle ja Jeesukselle. Siitä lähtien Jumala on muokannut minua ja tehnyt minussa ja minun kauttani kaikenlaista ja olen saanut todistaa Hänen ihmeellistä voimaansa monissa tiukoissa tilanteissa. Kuinka nyt en turvaisi pelastukseni Jumalaan?  Hän on luvannut pitää omistaan huolta ja että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, meidän, jotka uskomme ja jotka Hän on nimenomaan kutsunut. Päivittäinen rukoukseni on aina ollut että Hänen vanhurskas tahtonsa tapahtuisi elämässäni ja elämäni kautta. En nyt kuitenkaan syytä Jumalaa sairaudestani, paremminkin olen kiitollinen tästä koettelemuksesta/koetuksesta koska ilman koetusta ei voi kehittyä uskossa. Sain elää pari vuotta käytännössä ilman yhtään kunnon koetusta ja ihmettelinkin miksi, olinko muka jo täydellinen, pois se minusta! olen pahasti vajavainen, jatkuvasti virheitä tekevä mies, pyhistä vähäisin. Miksi Jumala ei kasvattanut minua vaikeuksien kautta? (vaikka kyllä niitä on elämässäni ollut aiemmin) Eihän semmoista voi oikein toivoa mutta ymmärrän vaikeudet välttämättömiksi jotta usko kasvaisi ja tulisi kunnolla koetelluksi, ja saisin koetuksista kärsivällisyyttä ja kaikkea hyvää hengen hedelmää. Nyt kun sain edes yhden koetuksen tämän sairauden muodossa niin miten voisin olla siitä pahoillani? Jeesuksella on kaikki valta taivaissa ja maan päällä ja Hän voi parantaa minut milloin tahansa, se on ihana totuus joka rauhoittaa.

Btw, itselläni on jostain syystä visio että kuolemani tapahtuu "inkvisition mestauslavalla" vuonna 2017 (en tiedä onko tämä Jumalasta vai ei, mitä järkeä Jumalan olisi ilmoittaa kuolinvuoteni ja tapani joten tuskin on..) mutta olen valmis kuolemaan koska tahansa. Pakko olla! Ihminen joka ei ole, on mieltä vailla! Yksikään ihminen, ei mahtavinkaan, pysty päättämään elinpäivistään. Jokainen päivä on Jumalan armoa, Hänen ihmeellistä hyvyyttään ja laupeuttaan. Maailmassa on miljoonia erilaisia tapoja kuolla äkisti ja nuorena, ja miljoonat ihmiset kuolevatkin näillä tavoilla joka päivä. Se että minä, ja sinä joka luet tätä, saamme elää tänään, se on Jumalan armoa. Minussa se aiheuttaa halua kumartua palvomaan Häntä joka istuu valtaistuimella, "sotajoukkojen Jumalaa", elävää kolmiyhteistä Herraa ja Kuningasta, Karitsaa, Herraa Jeesusta Kristusta jonka kautta yksin on armo ja rakkaus ja pelastus ja ikuinen elämä.